Happy Wheel

Happy Wheel

maanantai 27. heinäkuuta 2015

I Hate You SOOOO Much Right Now

Tsau!

Tässä tulee aika raju menetelmä purkaa stressiä. Opin tämän työterveyspsykologilta, kun olin toipumassa vakavasta työuupumuksesta, mutta esimieheni ei suostunut keskustelemaan työnkuvani muuttamisesta. Minulla on taipumus hahmottaa asiat helpoimmin musiikin ja biisien kautta. Niinpä nimesin menetelmän tästä Kelisin biisistä Caught Out There otetun sloganin mukaan I Hate You So Much Right Now -menetelmäksi.




Menetelmä itsessään on melko yksinkertainen. Se saattaa silti laittaa liikkeelle ison energiavyöryn. Tunteet ovat energiaa, ja padottujen tunteiden pitämiseen tukahdutettuina sitä kuluu runsaasti. Tämän vuoksi kannattaa antaa itselle aikaa toipua kirjoittamisen jälkeen. Lisäksi asiat saattavat palata seuraavan yön aikana käsiteltäviksi uniin. Siksi kannattaa pidättäytyä vain yhden asian käsittelyssä eli yhdessä kirjoitussessiossa kunakin päivänä. Jos tuntuu, että asia kaipaa vielä lisää työstämistä, voit jatkaa sitä seuraavana päivänä ja taas seuraavana niin kauan, että asia ei enää vaivaa sinua.

Kyseessä on vihakirjeen kirjoittaminen. Kun otat kynän käteen ja kirjoitat, joudut nimeämään tunteita ja käyttämään aivojen eri osia. Näin ollen a) vapautat patoutuneen tunteen, b) saat tilaisuuden sanoa, mitä olisit halunnut sanoa, mutta mitä et kohteliaisuudesta tai pelosta tai muusta syystä sanonut ja c) voit saada asiaan uusia näkökulmia. Muista kuitenkin, että et missään tapauksessa lähetä vihakirjettä sen kohteelle! Tässä ei ole tarkoituksena loukata ketään tai lisätä kierroksia vihan kierteeseen vaan katkaista se. Kirjeen ainoa tarkoitus on purkaa vihaa/ pelkoa/ surua/ katkeruuttaa pois sinun sisältäsi. Kun olet saanut kirjeen valmiiksi, voit polttaa tai repiä sen. Jos taas haluat säilyttää sen, talleta se paikkaan, missä se pysyy salassa.

Menetelmä on yksinkertainen:

  • Ota esille paperia ja kynä.
  • Ajattele ihmistä/ tilannetta/ asiaa, joka on saanut sinut tuntemaan vihaa/surua/kaunaa, joille ei ole ollut tilaa ilmetä. (Itse olen kirjoittanut irtipäästökirjeitä niin ihmisille kuin esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnalle ja yksinäisyydelle.) 
  • Aseta kännykkäsi hälyttämään 20 minuutin päästä.
  • Kirjoita kirjeeseen kohteen nimi ja päiväys sekä se, miksi olet vihainen/ surullinen. Älä pidättele itseäsi vaan anna mennä. Muista, että et tule koskaan lähettämään tätä kirjettä, joten voit olla täysin rehellinen. Asia voi olla suuri tai lapselliselta tuntuvan pieni. Mutta jos se kismittää sinua, se riittää.
  • Ala kirjoittaa vimmatusti, täysin sensuroimatta. Anna tulla paperille kaikki vitut, perkeleet ja solvaukset, jotka olet padonnut kurkkuusi, vatsaasi tai muualle kehoosi. Kirjoita juuri se, mitä tunnet ja juuri niin karkeilla sanoilla kuin haluat. Voit vaikka liioitella viestin karkeutta ja käyttää sellaista kieltä, joka saisi paatuneen merimiehen ja yläasteen koviksetkin punastumaan. 
  • Ole täysin rehellinen. Ennen kaikkea uskalla olla rehellinen itsellesi ja myöntää kaikki negatiiviset tunteesi ja ajatuksesi sekä antaa niille sanat. Nyt on sinun tilaisuutesi. Mitä olisit halunnut sanoa kohteelle?
Kun hälytys soi, on aika lopettaa. Halutessasi voit lukea kirjeen. Yhtä hyvin voit jättää sen myös lukematta. Hengitä syvään ja anna tunteen hälventyä. Jos se tuntuu yhä vahvana, kirjoita seuraavana päivänä uusi kirje.

HUOM! Tämä on todella voimakas menetelmä. Joskus voi käydä niin, että ensimmäisen kirjeen jälkeen tunne pikemminkin vahvistuu kuin laimenee. Tämä johtuu siitä, että olet antanut nimen tunteille ja ajatuksille, joita et ehkä ole aiemmin sallinut itsesi kokea. Lisäksi jotkin asiat vain vaativat useamman kirjeen. Minun kokemukseni mukaan useimmat asiat haihtuvat ja höllentävät otettaan viimeistään kolmannen irtipäästökirjeen jälkeen. Joten tsemppiä matkaan! Ja muista olla itsellesi armollinen tämän prosessin aikana. Lohduttavaa on se, että olen usein huomannut tunteen purkautuneen jo ensimmäisen kirjoitussession aikana ja stressin lievittyneen huomattavasti. Padotut tunteet todellakin kuluttavat valtavasti energiaa, ja niistä irtipäästäminen vapauttaa sitä muuhun.

Toivotan Sinulle voimakkaita kirjoitussessioita! Ja jos haluat, voit tehostaa prosessia kuuntelemalla vihaista musiikkia. Voit myös kirjoittaa hiljaisuudessa, mutta älä vesitä prosessia kuuntelemalla hempeää musiikkia. Sen aika on sitten kirjeen valmistumisen jälkeen. :)

Miltä kirjoitusprosessi sinusta tuntui? Entä miltä olosi tuntui jälkeenpäin? Olisi mielenkiintoista kuulla sinun kokemuksiasi. :D

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Liiku itsesi iloiseksi - mutta choose your battles

Moikka!

Kaikkihan me tiedämme vanhan viisauden "terve sielu terveessä ruumiissa". Ollessani sairaimmillani sain havaita, miten yhtälö toimii toisinkin päin - kun keho on sairas, sielukin sairastuu. Kilpirauhasen vajaatoiminta on hoitamattomana tai väärin hoidettuna karmea sairaus, joka runtelee niin kehon kuin mielen. Ja vastaavasti, kun kilpirauhasen hoito on oikealla mallilla ja keho alkaa tervehtyä, mielikin tervehtyy ja elinvoima lisääntyy.

Ennen sairastumista harrastin aktiivisesti tanssia, joogaa ja uintia. Asuin Töölössä ja pyöräilin tai kävelin kaikkialle (myös töihin Malmille tai Espoon Olariin sekä tätini luokse Vantaan Myyrmäkeen). Mutta sairastumisen jälkeen liikunta jäi. En vain pystynyt siihen enää. Muistan erään kerran, kun olin lähtenyt pyörällä töihin. Matkaa töihin ei enää olllut kuin 6 km suuntaansa, mutta paluumatkalla tunsin voiman häviävän koko kropasta. Lihakset eivät kerta kaikkiaan enää totelleet käskyjä eikä niissä ollut voimaa poljinten pyörittämiseen. Muistan yhä sen kauhun ja epätoivon sekaisen tunteen, kun lyyhistyin tien poskeen. En yleensä itke julkisesti. Mutta siellä tien pientareella itkin lohduttomasti. En päässyt eteen- enkä taaksepäin. Pelkäsin, että en enää koskaan pääse kotiin. No, aikani itkettyä ja kerättyä voimia sain jotenkin kerättyä voimia niin, että pystyin taluttamaan pyörän kotiin.

Tuosta tapahtumasta jäi niin kova pelko ja trauma, että en pyöräillyt vuosiin. Itse asiassa en liikkunut vuosiin. Tein vain pieniä kävelyitä ja lyhyitä joogaharjoituksia hyvin epäsäännöllisesti. Jos kilpparivajaus aiheuttaa paljon muutakin kärsimystä (huimausta, palelemista, mittaamatonta väsymystä, kaikkien nivelien särkyä), oli tuo liikkumattomuus kuitenkin pahinta. Tunsin, miten energia jähmettyi kehossani ja mielessäni. Koko elämäni jähmettyi ja minusta tuli muumioitunut fossiili. Samalla elämästä katosi ilo ja innostus, pyrkimys eteenpäin. Olin hengissä, mutta en elänyt. Olin nainen, jolle ei koskaan tapahdu mitään.

Oman kokemukseni perusteella voin nyt sanoa: älä jätä liikuntaa pois elämästäsi! Olipa olosi kuinka huono tahansa, pidä kiinni jonkinlaisesta liikunnasta. Voi hyvinkin olla, että et jaksa entisiä liikuntaharrastuksiasi, joita sinulla oli ennen sairastumista. Mutta etsi keinoja, joilla voit liikkua nyt ja jotka tuottavat sinulle iloa. Ui, vesijuokse, kävele, käy sauvakävelyllä, pyöräile, tanssi, käy punttiksella, hölkkää. Ihan mitä vain, mutta älä jähmety. Älä lopeta liikkumista. Liikunnan on tutkimuksissa todettu lisäävän iloa. Tähän voi riittää jo 10 minuuttia liikuntaa, jossa hengästyy. Kannattaa siis tehdä vaikka lyhytkin liikuntasuoritus joka päivä. 10 minuuttia jokainen jaksaa - ja tehon ja lajin saa valita itse.

Yksi pahimmista virheistäni sairastumisessa oli tosiaan se, että lopetin liikkumisen. Kuntoni romahti, painoa tuli 25 kiloa enkä enää tuntenut kroppaani. Pahinta oli kuitenkin se, että en tuntenut enää itseäni. Ja kun sitten päätin vihdoin alkaa liikkua tavoitteellisesti ja kohottaa kuntoani, kuntoni oli niin huono, että  järkytyin. Jouduin nöyrtymään ja aloittamaan kuntoprojektin pitkästi pakkasen puolelta.

Ihan aluksi menin fustraan saadakseni korjattua virheasennot ja tutustuakseni taas kehooni. Sen jälkeen olen osallistunut Elisa Mattilan Hyvinvointistarttiin ja Tomi Kokon Lean In Five Weeks Challengeen. Molemmat noista intensiivisistä kehonpainolla tehtävistä korkeainterveallisista treeneistä olivat minulle liian rankkoja. Yritin tsempata treenejä veren maku suussa ja pyörtymisen partaalla - kunnes lisämunuaiseni romahtivat uudestaan. Niinpä jouduinjälleen nielemäään ylpeyteni ja ottamaan takapakkia. Päätin, että periksi en anna, mutta etenen omaa tahtiani.

Mutta sinnikäällä työllä ja pienillä kehitysaskeleilla on vihdoin tultu tähän: aloitan Tomin valmennuksen uudestaan 3.8.2015. Vieläkään en ole siinä kunnossa, että voisin tehdä treenejä täysimittaisesti tai osallistua yhteistreeneihin (porukassa lähden helposti kilpailemaan ja kirittämään unohtaen itseni kuuntelemisen). Mutta olen paljon paremmassa kunnossa kuin edellisen valmennuksen aikaan viime marraskuussa, ja nyt lisämunaiseni kestävät treenin. :) Eilisen testitreeni sujui kaksi kertaa nopeammin kuin vastaava treeni viime marraskuussa! Marraskuussa tein Burner 200 -treenin huohottaen niin, että silmissä meinasi sumentua 20 minuutissa. Eilen tein sen 9:25 minuutissa. Edelleen huohottaen, mutta myös pitäen pieniä hengityksen tasaamistaukoja kierrosten välissä. Kehitys on siis ollut huikeaa! Kannattaakin edetä omaan tahtiinsa ja kuulostella oloaan. Tavoitteita kohti voi edetä myös riittävän rauhallisesti, itselle sopivaan tahtiin.

Olen edellä jo kertonut kamppailusta mieleni ja kilpailuviettini kanssa. Tässä tulee sitten se varsinainen taistelu. Säännöllinen ja tavoitteellinen treeni vaatii itsekuria ja tahdonvoimaa. Vaikka treenin lopuksi on yleensä tosi hyvä olo, treenin aloittaminen ei aina ole kivaa. Itse asiassa aloittaminen ei yleensä koskaan ole kivaa. Oma tahdonvoimani on kuitenkin vahvimillaan aamulla. Niinpä teen treenin yleensä heti herättyäni. Esimerkiksi keväällä kävin hölkkäämässä ennen lähtöä töihin. Heräsin klo 06.00. Olin laittanut juoksukamat valmiiksi keittiön tuolille. Kun sitten kömmin keittiöön ottamaan aamun kilpparilääkkeen, puin juoksukamat saman tien päälle ja lähdin ulos. Ei sen enempää miettimistä. Ei arpomista sen suhteen lähdenkö vai enkö vai teenkö treenin kenties myöhemmin. Hoidin sen heti alta pois, jotta päivään vapautui energiaa eikä takaraivossa ollut koko ajan piinaava ajatus tekemättömästä treenistä.

Oman kokemukseni mukaan harjoittelusta kannattaa tehdä mahdollisimman helppoa ja sen aloittamisesta automaattista niin, ettei siihen tarvitse käyttää tahdonvoimaa - muuten treeni jää helposti väliin. Keväällä kävin siis noin 25 minuutin pituisella lenkillä heti herättyäni. Sen jälkeen palasin kotiin, venyttelin, kävin suihkussa ja söin aamupalan. Sitten olin valmis töihin, ja koko päivä sujui aivan eri tavalla kuin jos olisin vain raahautunut normaalisti bussille. Olin lenkillä saanut aimoannoksen happea, hengitellyt sisään heräävän luonnon kauneutta ja pitänyt huolta itsestäni - ja tämän kaiken myötä syntyneen endorfiiniryöpsyn oikein tunsi!

Toinen hyväksi havaitsemani tapa helpottaa treenin aloittamista liittyy urheiluliiveihin. Jostain syystä itselläni treenivaatteiden vaihtamisen pullonkaula on ollut normirintaliivien riisuminen ja urheiluliivien pukeminen. Hirmu vaivalloista! Hassua, tiedän. Mutta minulle tämä on ollut iso kynnys. Jos en ole ehtinyt tehdä treeniä aamulla (on ollut tavallista aikaisempi aamu), olen kuitenkin pukenut jo valmiiksi työvaatteiden alle urheiluliivit. Kun sitten olen tullut kotiin, olen vaihtanut saman tien muut urheiluvaatteet ja tehnyt treenin pois alta.

Tässä muutamia minun hyväksi kokemiani vinkkejä. Sinun kokemuksesi, pullonkaulasi ja vinkkisi voivat olla toisenlaisia. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän muiden kokemuksia. Jättäkää siis kommentteja! Miten treenisi ovat muuttuneet sairastuttuasi? Mikä on sinun suurin haasteesi treeneissä? Millaisia vinkkejä sinulla on treenien automatisoimiseen ja liikunnan ilon löytämiseen?

torstai 23. heinäkuuta 2015

Tahdonvoima ja tuhlaajapojan loppu

Hello!

Sain syntymäpäivälahjaksi Roy F. Baumeisterin ja John Tierneyn kirjoittaman kirjan Tahdonvoima - ihmisen suurin vahvuus. Kirjoittajat ovat sosiaalipsykologeja, jotka ovat tutkineet, mistä tahdonvoima koostuu ja miten sitä voi kehittää. Todella mielenkiintoista luettavaa! Erityisesti innostuin siitä, miten tuhlari kuten minä voi oppia itsekuria rahankäytössä.

Kirjassa on raportoitu useita mielenkiintoisia tutkimustuloksia. Nyt, kun olen vasta kirjan puolivälissä, olen jo oppinut paljon:

- Ihmisen menestystä elämässä ennakoivat selkeimmin kaksi tekijää: älykkyys ja itsekuri. Älykkyyttä on vaikeaa lisätä kovin paljoa, mutta itsekuria jokainen voi vahvistaa.

- Itsekuri ja tahdonvoima ovat kuin lihaksia. Ne väsyvät jokaisen päivän mittaan tehdyn päätöksen ja valinnan myötä. Juuri tähän perustuu se, että iltapäivällä alkaa tehdä kovasti mieli makeaa.

- Aivot tarvitsevat toimiakseen glukoosia. Samaten tahdonvoima edellyttää glukoosia. Jos elimistö on käyttänyt kaiken glukoosin, sitä ei ole käytettäväksi tahdonvoimaan. Sokerin nauttiminen auttaa hetkellisesti, mutta sen seurauksena verensokeri romahtaa nopeasti taas alas. Jotta elimistössä olisi glukoosia, kannattaa syödä tasaisin väliajoin hitaita hiilihydratteeja sisältäviä ruokia.

- Tahdonvoiman määrä on yksilöllinen ja rajallinen. Tahdonvoima kuluu sitä käytettäessä. Siksi ei kannata haalia useita tavoitteita samaan aikaan vaan keskittyä yhteen tai kahteen kerrallaan.

- Tahdonvoimaa ja itsekuria on mahdollista kehittää, joskaan ei suurin harppauksin vaan pienin päivittäisin muutoksin.

- Oman toiminnan monitorointi auttaa kasvattamaan itsekuria. Sain kirjasta erinomaisen vinkin rahankäytön seuraamiseen. Siinä ehdotettiin Mint-palvelua, mutta sitä en löytänyt puhelimestani. Sen sijaan latasin toissapäivänä iPhoneeni Daily Budget -sovelluksen.

Tykästyin sovellukseen heti. Ohjelmaan voi itse syöttää tulot, kiinteät menot, säästötavoitteen, velat jne. Tämän jälkeen ohjelma laskee päivittäin käytettävissä olevan budjetin. Minulla se on tällä hetkellä 23,13 €/ päivä. Jos pysyn budjetissa, loistavaa. Vielä parempi, jos en kuluta koko päiväbudjettia - silloin sitä on enemmän käytettäväksi seuraavana päivänä. Jokainen ostos kirjataan ohjelmaan, ja kuluille on omat alaluokat kuten Groceries (ruokaostokset), Clothing (vaatteet), Education (koulutus; tämän alle olen laittanut mm. kirjat ja kynät), Pets (lemmikit) sekä Drinks (juomat).

Ohjelman avulla on helppo seurata, mihin rahat kuluvat ja mistä olisi mahdollista säästää. En tiedä, liittyykö se lukihäiriööni vai mihin. Joka tapauksessa minun on vaikea hahmottaa rahaa ja sen käyttöä, kun se ei ole konkreettisia seteleitä ja kolikoita lompakossa vaan virtuaalista rahaa. Tämä sovellus kuitenkin tekee rahankäytöstä helposti ymmärrettävää jopa lukihäröille. Ja nyt näen selkeästi, kuinka paljon rahaa minulla on vielä käytettävissä tälle viikolle. Ihan mahtavaa! Tämä helpottaa omaa elämääni huomattavasti. Voisin jopa sanoa, että tämä sovellus on tuhlarin tuho. :)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Hyvät ja huonot uutiset

Tervehdys!

Katkaisen pitkän hiljaiselon. Syy siihen, miksi olen päivittänyt blogia hyvin laiskanlaisesti on se, että tämä mäkkini alkoi reistailla. Lisäksi myös kotini nettiyhteys pätki pahasti. Päivitysten tekeminen oli todella hidasta ja työlästä, sillä lyhytkin juttu tallentui todella hitaasti ja saattoi jäädä tallentumatta tyystin. Myös tekstin kirjoittaminen oli työlästä, sillä teksti takkuili ja pätki hirvittävästi. No, lopulta päätin viedä mäkkini huoltoon ja sain sen tänään.

Periaatteessa siis asioiden pitäisi olla nyt hyvin. Sain kuitenkin enemmän kuin tilasin eli puhtaan pöydän. Kävi nimittäin niin onnettomasti, että tässä oli mukana Murphyn laki koko voimallaan. Mäkki oli minulla mukana Tampereella, kun kävin ihanan oululaisystäväni Päivin kanssa meidän perinteeksi muodostuneella nautintareissulla Tampereella. Koneessa oli todella vanha käyttöjärjestelmä, enkä ollut voinut päivittää sitä, kun koneelta oli mystisesti kadonnut Apple Store. Tampereen toimipisteessä epäiltiin virusta (vaikka ne mäkeillä harvinaisia ovatkin) ja tehtiin työpyyntö Helsinkiin. Tampereella sovittiin niin, että otan koneesta varmuuskopion ja vien sen sitten huoltoon.

Pahaksi onneksi kävi kuitenkin niin, että kone ei enää tunnistanut ulkoista kovalevyäni. Niinpä vein koneen huoltoon ja kerroin, että alkuperäiseen suunnitelmaan on tullut muutos. Varmuuskopion tekeminen ei onnistunut, joten se pitäisi tehdä liikkeessä. Näine hyvineni jätin koneen huoltoon uuden käyttöjärjestelmän asentamista varten. Kun sitten tänään hain koneen, järkytys oli suuri: toissapäivänä sopimiani asioita ei oltu kirjattu järjestelmään tai ne eivät olleet sinne kirjautuneet, joten varmuuskopiota ei oltu tehty. Sinne menivät kuvat, musiikit (eihän tässä ollut ollut käytössä iCloud) ja tekstit. Opetusmateriaali, gradu... Ja tulossa oleva kirja.

Niin. Surkeiden sattumusten päivän toinen puoli on se, että nyt mulla on aivan puhdas kone. Kun en valitettavasti ole kovin järjestelmällinen, kuvat ja tiedostot, e-kirjat yms. olivat sikin sokin kaaoksessa. Mutta nyt tiedän, mitä koneelle suunnilleen tulee, niin voin laatia selkeän tiedostopuun. Ja saan aloittaa alusta. En ollut sitä tilannut, mutta kai vanhan puhdistus oli sitten tarpeen, kun se nyt näin vahvasti tuli.

Ja sitten se hyvä uutinen. Olen kirjoittamassa e-kirjaa. En ole aivan varma, milloin se valmistuu ja mitä kautta sen julkaisen. Nimittäin en halua ryhtyä yrittäjäksi päivätyön ohella. Täytyy siis löytää yritys, joka haluaisi ottaa kirjani myyntiin. Ja nyt on lisäksi vähän näitä teknisiä ongelmiakin matkalla, heh.

Eniveis, kirjan teema liittyy kyllä tähänkin tilanteeseen. Kirjan nimi on nimittäin 10 Minuutin Buddha. Jaan helppoja ja nopeita vinkkejä lievittää stressiä ja lisätä iloa. Mukana on joogaa, ajatusten muokkaamista, naurujoogaa sekä mindfulnessia/ meditaatiota. Joten kun tehtyä ei saa tekemättömäksi, on parasta vain suunnata ajatukset eteenpäin. Ja nytpä kyllä itse tarvitsen kirjani menetelmiä. Joten ehkäpä tämä kaikki vielä kääntyy parhaaksi.